On päästävä kirjoittamaan. Jakamaan ajatuksia, ideoita, inspiraatiota..
Sitä huomaa, kuinka nyt blogin oltua tauolla yhä useammin tulee sellainen suorastaan palava tarve päästä kirjoittamaan jotain. Ihan kuten blogissani kautta aikain, laidasta laitaan ihan tavalliseen arkielämään liittyvistä vinkeistä, koulusta, itsetunnosta, ystävistä, harrastuksista, hyyväksi todetuista resepteistä, tuotteista, ihonhoidosta.. Nyt todella tiedän mitä tarkoitetaan kun sanotaan, että jaettu ilo on paras ilo.
Kokonaisuudessaan elämä on jatkunut ihan samaan malliin kuin ennenkin, kaikki on hyvin - meidän perheelle ja lähipiirilleni ylipäätänsä kuuluu hyvää :) Nyt elän kuitenkin tietyllä tapaa murrosvaiheessa, johon kuuluu kova työ unelmien koulupaikan suhteen, viimeiset kuukaudet jo yli 12 vuotta tiiviisti elämässä olleen tanssiharrastuksen parissa ja hiljalleen tietynlaisen kotoa irtautumisen kuivaharjoittelu, kun lähden kevätlukukaudeksi asumaan ja opiskelemaan kansanopistoon.
Viime kesän Helsingin reissulta, jonka tein siskojeni kanssa.
Tällaista on siis elämässäni meneillään tällä hetkellä. Viimeisestä blogipostauksesta on jo tovi, joten tässä vähän siitä, mitä kaikkea on kuulunut kuluneeseen vuoteeni aina viimeisimmän blogipostaukseni jälkeen..
Tuli elokuu ja alkoi viimeinen vuosi lukiossa. Otti aivoon tehdä viimeisiä pakollisia kursseja. Omat kaverit olivat jo lähteneet lukiosta, ja harmaassa syksyssä aamukahdeksaksi polkypyörän selkään hyppäämiseen sai ihan toden teolla kaivella motivaatiota joka aamu. Nyt jälkikäteen ajateltuna, jos olisin halunnut selvitä vähemmällä tuskailulla, olisin lukion 1. ja 2. vuosina vonut tehdä vähän enemmän kursseja, kuin mitä 4 vuoden ''suunnitelmassa'' suositellaan. Kuten totesinkin, viimeisenä vuonna ei nimittäin motivaatio ollut niin sanotusti parhaimmillaan yksittäisten pakollisten kurssien tekoon :D Tuntui, että olisi ollut tärkeämpää panostaa aineisiin, joiden merkitys on suurempi pääsykokeen lähestyessä. Kevätpuolen tein käytännössä kokonaan itsenäisesti, lähinnä historian, uskonnon ja yhteiskuntaopin pakollisia kursseja. Niiden lisäksi luin fysiikan kirjoituksiin ja kertasin kemian oppimäärän.
Kesäilta ystävien kanssa rannalla :)
Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin oikein tyytyväinen siihen, että tein lukion 4 vuoteen, koska uuden asian omaksuminen ja ymmärtäminen syvällisesti vaatii minulta aikaa. Neljän vuoden aikataululla sain, tällä vähän hitaamalla omaksumisellanikin, luotua vahvan pohjan matematiikassa, opiskeltua pakollisten aineiden lisäksi fysiikan, kemian ja biologian oppimäärät kohtuullisen hyvin ja aikaa jäi myös kavereille ja harrastuksille. Kirjoitin ylimääräisiä aineita, ja kirjoitusten hajauttamisen ansiosta minulla oli paremmin aikaa panostaa kirjoitettaviin aineisiin. Esimerkiksi pitkän englannin meinasin jossain vaiheessa jättää kokonaan kirjoittamatta. Ensimmäisenä syksynä ''vapaavalintainen'' -rastia laittaessani matematiikan kohdalle en tullut ajatelleeksi, että sen takia minulle ei jäänytkään vaihtoehtoa jättää englantia kirjoittamatta. Päätin, että nyt kun tehdään niin tehdään sitten kunnolla. Asetin tavoitteekseni englannista E:n, mutta huonosti sujuneen kuuntelun vuoksi pisteeni laskivat sen verran, että tulos jäi M:n puolelle, mikä tietysti silloin vähän harmitti, kun olin tehnyt englannin kanssa aika paljon töitä syksyn, ja kirjallinen osuus kokeesta meni todella hyvin.
Loppujen lopuksi kirjoitusten arvosana ei kuitenkaan ole mikään elämää suurempi asia siihen nähden, mitä minulle jäi käteen kirjoituksiin lukemisesta. Syksyllä 2016 lukiessani näihin kirjoituksiin englannin kielen taitoni kehittyi valtavasti ja sain siihen ihan erilaista intoa! Nyt jopa haaveilen lähdöstä opiskelijavaihtoon ulkomaille, jos ja kun koulupaikka joskus aukeaa.
Syksyllä sain ilokseni mahdollisuuden jatkaa kesätyöpaikassani joululle saakka, ja viikonloput olin pääasiassa töissä. Tuli uusi vuosi ja viimeinen työvuoro. Säästöt kevään 2018 lääkiksen valmennukseen kasassa.
kuva Koskelan tanssi
Tuli vuosi 2017. Vuodenvaihteesta päällimmäisenä on jäänyt mieleen tanssin laajan oppimäärän lopputyö, jota teimme pitkiäkin päiviä joululomalla. Tammikuussa koitti This Way -teoksen ensi-ilta.
Haimme This Way -kokonaisuudella myös Jyväskylän harrastelijateatterin kesään, ja meitä onnisti. Sen myötä pääsimme elokuussa esiintymään Jyväskylän kaupunginteatterin isolle lavalle, mikä oli upea mahdollisuus ja kokemus. Varmasti yksi hienoimmista muistoista tanssiharrastukseni saralla. Tästä voisin kirjoittaa vaikka kuinka pitkästi, ehkä ihan oman postauksensa, jottei tämä veny ihan mahdottomaksi..
Tuli kevään kirjoitukset ja pääsykoe läheni kovaa vauhtia. Itsenäisten lukiokurssien tekeminen oli tosiaan mielestäni jotenkin äärimmäisen tympeää. Ne veivät paljon aikaa, ja tunsin, ettei aika tule riittämään. Fysiikkaan panostin sen verran minkä kerkesin. Fysiikasta kirjoitin arvosanan M, mikä jäi pisteestä vaille E. Tiedän sen, että parannettavaa osaamisessa on vielä hurjasti. Sellainen syvällisempi ymmärrys ja eri teorioiden yhdistäminen toisiinsa, soveltaminen, tehtävissä tuntuu vielä vähän haastavalta. Siinä kehittyminen onkin äärimmäisen tärkeää ensi kevään pääsykoetta ajatellen.
Minä ja Paavo vuonna 2012
Tuli kevät ja surullisia uutisia. Rakas Paavo-koiramme lähti koirien taivaaseen. Se oli perheelle tietenkin suuri harmi. Nyt suru on kuitenkin jo tietyllä tapaa käsitelty ja Paavosta jäljellä kaunis muisto. Tiedämme, että Paavo eli hyvän ja koiran iäksi pitkän elämän. ♥
Tuli jokakeväiset tanssin näytösviikonloput ja lääkiksen pääsykoe. Otin pääsykokeen ihan kokemuksen kannalta. Vaikka en ollut ehtinyt valmistautua lähellekään riittävästi, tuntui tärkeältä käydä katsomassa ja kokeilemassa, mitä pääsykoetilanne todellisuudessa on. Mielikuva panikoivista ihmisitä ja ahdistavasta tunnelmasta osottautui aivan turhaksi. Ihmiset olivat ystävällisiä jonoissa ja tunnelma itse koesalissa rauhallinen ja keskittynyt. Luin kokeen läpi, tutkin tehtäviä ja monivalintoja. Eihän itse kokeesta oikein mitään tullut, mutta kaiken kaikkiaan opin etenkin tilanteesta todella paljon. Ensi keväänä stressi siltä osin on siis jo selätetty - ei ole mitään, mistä tarvitsee tuskailla ainakaan nyt etukäteen. Toivon tietenkin, että osaaminen ja rutiini olisivat silloin niin hyvin hallussa, ettei senkään puolesta tarvitsisi hirveästi jännittää.
Tuli kesäkuu, valmistuminen ylioppilaaksi koitti. Tuntui ihan mahtavalta saada lukio viimein päätökseen. Kesä meni kaiken kaikkiaan mukavasti ja sain kerättyä energiaa ja intoa uuteen syksyyn uusine haasteineen. Tästä on hyvä jatkaa kohti uutta vuotta ja kevättä 2018.
Jokin sellainen intohimo oman vision toteuttamiseen on kaiketi hyvin luontainen piirre meissä jokaisessa. Toisinaan tulee sellainen olo, että vaan tekee ja suorittaa, jolloin omat pienet inspiraation lähteet, jotka antavat voimaa, jäävät taka-alalle. Esimerkiksi minulla kuvien ottaminen ja kauniit kuvat ylipäätänsä sekä omien tekstien kirjoittaminen tuovat tosi paljon inspiraatiota ja iloa. Ei pitäisi jatkuvasti sivuuttaa niitä vedoten kiireeseen tai muuhun ''tärkeämpään'' tekemiseen, koska tämänkaltaiset pienet iloa tuovat asiat ovat loppujen lopuksi todella tärkeitä jaksamisen kannalta.
Muun muassa tämän vuoksi päätin tehdä toisen, julkisen Instagram-tilin, jonne on tavallaan helpompi ja nopeampi päivittää kuulumisia. Siellä jaan arkipäiväisiä ilon ja inspiraation lähteitäni, vinkkejä sekä kauniita yksityiskohtia elämästä nyt siihen saakka, kunnes palaan taas blogin äärelle. Kirpputorivinkkejä, ruokakokeiluja ja muita kivoja juttuja sekä vähän myös pääsykoeurakan edistymisestä. Haluan kuitenkin pitää blogin tietyllä tapaa yhtenäisenä ja panostaa yksittäisiin postauksiin, jotta saan niistä ennen kaikkea huolella ja intohimolla tehtyjä kokonaisuuksia. Aikani tällä hetkellä ei ihan riitä tekemään blogia sellaisella otteella.
Pidän blogin tietenkin yhä auki, kuten tähänkin asti. Haluan ja aion ehdottomasti alkaa kirjoittamaan blogia säännöllisemmin taas sitten, kun tulee sellainen hetki, jolloin kirjoittamiselle on paremmin aikaa ja pystyn keskittymään siihen paremmin. Se voi olla kuukauden tai puolen vuoden päästä, en voi vielä varmaksi sanoa. Mutta sen voin kuitenkin taata, että Lempijuttuja-blogi ei häviä mihinkään - toivottavasti ette tekään :)
