Tänä kesänä olen kerännyt paljon mustikoita. Olemme olleet useamman kerran yhdessä marjastamassa, välillä vain muutaman ihmisen porukalla, toisinaan suuremmallakin kokoonpanolla. Kesän aikana olen tullut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että paras tapa viettää aurinkoista kesäpäivää on olla mustikkametsässä.
Mutta miksi..?
Koska luonnossa on ihan älyttömän ihanaa ja mieltä rauhoittavaa olla,
Maisemat ovat kauniita,
Itse mustikoiden kerääminen on antoisaa,
Taukoja voi pitää milloin vain, esimerkiksi kivellä istuskellen, auringon lämmöstä ja metsän tuoksusta nauttien.
Voi tuntea puhtaan luonnon kosketuksen,
Ja ajatella asioita hiljaa omassa rauhassa, tai olla ajattelematta mitään.
Voi pukea ne kaikkein hölmöimmän näköiset mustikkavaatteet ylleen, ja hetken olla täysin välittämättä ulkonäöstään tai vaatteiden siistinä pysymisestä,
Luonnossa ollessa ei koskaan tule riitoja,
Ja kädet saavat olla mustikan värjäämät ja kivillä kipeilystä naarmiintuneet.
Koska puolessa välissä voi ihailla saalista, vaihtaa sen tyhjään ämpäriin ja jatkaa. Mutta ensin..
On evästauko! Paras osuus päivää pitää sisällään pehmeiksi lämmenneitä riisikakukuja joiden juuston kuumuus on sulattanut, puolihaileaa vihreää teetä, pehmeäksi sulaneet suklaapatukat, sipsejä, jotka eivät missään muualla maistu yhtä hyviltä ja mustikoita omasta ämpäristä (mamman ämpäristä, koska hänen saaliinsa on aina kaikkein suurin), kerman kera.
Minä, Veera ja Anette evästauolla auringonpaisteessa.
Laaduntarkkailija..
Tätini upeasti tuunaamia marjaämpäreitä.
Minä ja Veera siivoamassa päivän mustikkasaalista mökkilaiturilla, pehmeässä iltapäivän auringonpaisteessa.
Päivän mustikkasaalis siivottuna, nyt vain purkitusta ja pakastusta vailla. Talvella on ihanaa taas kaivaa palanen kesää pakastimesta. Jos jostain ruuasta saa voimaa talven pimeydessä, niin tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti